NUTS – Karhunkierros 80km ultra trail 18.5.2013
Reissussa mukana tälläkin kertaa voimakolmikko Tarius, Leif Jokmokson ja
Savon Raketti. Tässä Savon Raketin näkemyksiä ja kokemuksia.
Valmistautuminen
Ei ollut ihan parhaat lähtökohdat tällä kertaa kisaan. 2 viikon takaisen
12h Salpaus-rogan jälkeen palautuminen ei ollut ihan täydellistä, ja 3 vrk
ennen starttia sairastettu vatsatauti vaati veronsa.
Toisaalta olisi jäänyt harmittamaan jos olisi jäänyt kotiin toipumaan,
mutta näin jälkikäteen ajatellen se olisi ollut ehdottomasti viisas ratkaisu.
Niin rankaksi kävi taivallus jo 30km kohdalla, kun ongelmat alkoivat, mutta
läpi tuli vedettyä. Hieno tunne tietysti päästä läpi vaikeuksista huolimatta.
On the road
Perjantaina hypättiin Tariuksen kanssa autoon puolen päivän jälkeen, pastaa
massut täynnä valmiina ajelemaan 500km kohti Rukaa. Perillä odotti jo Leif,
viisaana ja suotuisamman asuinpaikan avustamana sinivalkoisin siivin paikalle
saapuneena. Savosta ei ollut toivoakaan päästä helposti perille, oma auto oli
ainoa vaihtoehto. klo 19 pintaan saavuimme siis Rukahoviin ja painelimme
hotellin ravintolaan viimeiselle ehtoolliselle (pastaa, tietysti) ja hiomaan
viime hetken taktiikat kuntoon. Jo etukäteen oli ollut puhetta, että Leifin
kanssa mentäisiin yhtä matkaa ja Tarius tekisi omaa rauhallista suoritustaan.
Illan viimeiseksi puhteeksi tuli sitten vatsataudin jälkiseuraamuksina vielä
väännettyä ripulit, tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt todeta, että ei
kiitos… mutta kun täällä jo oltiin niin mikäpä hullun pitäisi pois hullun
touhuista…
Kisa-aamu
Lauantaiaamuna herätys klo 5.20 ja etukäteen ruinatulle ”early bird”
aamupalalle hotellin ravintolaan. Leipää, juustoa ja mehua naamariin ja kamat
niskaan. Varuisteina vanhat tutut speedcrossit, lyhkät kalsarit, shortsipituuteen
katkaistut Aries-suunnistushousut, tekninen t-paita ja buffi. Garmin Fenix
ranteeseen tallentamaan reittiä ja uutena kokeiluna näin pitkään koitokseen
Gococon kompressiosukat. Haltin reppu selkään, jossa pakolliset EA-kamat ja
muut tilpehöörit, patukkaa ja geeliä, juomapussissa 2l kolaa ja Sqeezyn
jauhetta. 6.30 hotellin edestä tuli noutokyyti lähtöpaikalle Hautajärvelle,
jossa tapasimme muut kisaajat ja ystävälliset kisajärkkärit. Siellä jaettiin
vielä numerolaput hienoine kiinnikkeineen ja gps-träkkerit.
Startti ja 1 etappi, Hautajärvi 0km - Oulangan luontokeskus 28km.
klo 8.00 hieman hiljaisesti joku totesi että kello on kahdeksan ja saa
mennä, mukavan leppoisasti alkoi matkan teko. Alusta asti joukko jakaantui
ryhmiin, jotka säilyivät maaliin asti. Me PiPolaiset noudatimme omaa
taktiikkaamme, kuitenkin lähes yhdessä taivaltaen. Alku oli tasaista, polku
helppoa ja joutuisaa juosta. Myös järjestäjien ”takavarmistaja”
hölkötteli seurassamme lähes koko etapin. Matkalla ehti katsella maisemiakin,
”rupakiveä” ihailtiin jokipenkan päältä kaukaa, ei viitsinyt kiivetä lähemmäksi
katsomaan. Luontokeskukselle saavuttiin n. klo 12.30, varsinaista aikataulua
meillä Leifin kanssa ei ollut, mutta suunnilleen tämän verran olimme arvelleet
etappiin kuluvan. Perillä odotti ensimmäinen ”drop bag”, varustekassi, jonka
sai itse pakata omaa huoltoa varten ja järjestäjät kuljettivat paikalle.
Juomapussi tuli täytettyä ja sipsipussista tunkaisin muutaman suuhun. Tässä
vaiheessa tuli ensimmäiset oireet tulevasta…sipsit juuttuivat suuhun mössöksi
ja oli vaikea niellä alas niitä. Noo, ajattelin että jos ei maistu, niin ei
maistu. Reppu selkään ja matka jatkukoon. Mukaan tarttui tässä vaiheessa myös
kävelysauvat, joita arvoin pitkään kumpaan huoltopistereppuun ne laitan,
onneksi tähän ensimmäiseen, koska niistä oli iso apu myös tasaisemmilla
pätkillä huonon olon vuoksi.
2. etappi, Oulangan luontokeskus 28km – Myllykoski ekopiste 58km
Tästä ne vaikeudet sitten alkoivat, melkein heti liikkeelle lähdön jälkeen
alkoi tuntua painetta vatsassa, eväät juuttuivat vatsaan, mikään ei imeytynyt
eteenpäin. Tahti hidastui huonon olon siivittämäksi kävelyksi. Myös 24 asteen
lämpötila ja auringon paahde teki varmaan oman osansa. Järjestäjien takamies
käppäili uskollisesti kanssamme ja ehdotteli minulle jo takaisin
luontokeskukselle kääntymistä, mutta eihän nyt keskeyttäminen tullut
kysymykseenkään, jalatkin vielä liikkuivat eteenpäin. Mutta tältä uskolliselta
seuralaiselta löytyi myös se korvaamaton ensiapu, joka koitui retkeni pelastukseksi.
Suolatabletit. Aluksi 2 kpl 500mg suolatabua naamariin veden kanssa ja
matka jatkui. kohta 4 lisää ja runsaasti vettä. Aika nopeasti olo koheni ja
kykeni taas jatkamaan hölköttelyä. Tässä vaiheessa Tarius oli karannut jo
kauas, mutta oloni kohennuttua saimme Tariuksenkin uudelleen näkyviin Kitkajoen
rantaan saavuttuamme. Tässä vaiheessa reittiä oli onneksi hieman parempi
olotila, niin kykeni nauttimaan reitin parhaista maisemista. Seuraavalle
etappipaikalle saavuimme joskus klo 19 jälkeen, reilun tunnin cutoff-ajasta
jäljessä. Tässä vaiheessa salaa jo toivoin että cutoff toimii ja meidät
liputetaan ulos. Mutta kilpailun jury oli kokoontunut ja päättänyt antaa meidän
jatkaa. Tarius saapui tässä vaiheessa n. 5 minuuttia perässämme taukopaikalle.
Takavarmistaja ilmoitti tässä vaiheessa, ettei enää tule varmistamaan menoamme,
joten päädyimme jatkamaan matkaa turvallisuussyistä yhdessä kaikki kolme. Tässä
vaiheessa täytin juomapussin vedellä ja juomajauheella, toivoen, että saisin
edes pelkän jauheen avulla suoloja koneeseen.
3. etappi Myllykoski ekopiste 58km – Ruka 80km
Rauhalliseen tahtiin lähdimme reipasta kävelyvauhtia etenemään kohti Rukaa.
Aika nopeasti huomasin, että juomapussin sisältökään ei uppoa, kaikki jäi
vatsaan vellomaan. Onneksi mukaan tarttui ensiavuksi kasa suolatabuja, niiden
avulla sain sentään veden imeytymään. Viimeinen etappi oli lähinnä eteenpäin
raahustamista, mistään nautinnosta ei voinut puhuakaan. Hieman ennen
Kumpuvaaraa sain mukavan puhelinsoiton järjestäjiltä, kyselivät että haluammeko
heidän järjestävän hotelliin meille ruokaa, keittiö kun oli menossa kiinni.
Olimme jo huomioineet asian ja varanneet itse ruokaa huoneeseen, joten kiitin
kauniisti huolenpidosta, ja ruokaa ei tarvinnut järjestää. Jälleen kerran
yksi osoitus uskomattomasta kisaorganisaation huolenpidosta! Kumpuvaara ja
Konttainen meni vielä ihan kivasti ylös ja alas, mutta Valtavaara alkoi olla jo
yhtä tuskaa. Ehkä enemmälti henkisestikin, maali oli jo sen verran lähellä,
että alkoi olla jo odotuksia taivalluksen päättymisestä. Tosin Valtavaara oli
myös teknisesti kaikkein vaativin ja rankin osuus koko reitillä. Siitäkin
sitten selvittiin ja jäljellä oli enää Rukan ylitys ja maali. Maalissakin meitä
oltiin vielä vastassa, vaikka oltiin 1h46min myöhässä määräajasta. Kokonaisaika
siis reitillä 17h46min.
Jälkipeli
2 tuntia sain nukuttua aamuyöstä, hotelliaamupalalla sain alas tuoremehua
ja vähäisiä suupaloja leikkeleitä, edelleenkään ei mikään isompi uponnut. Vasta
automatkalla n. 14 tuntia kisan jälkeen sain syötyä hieman tuhdimmin. Olin jo
tehnyt päätöksen kisan jälkeen, että nyt riittää tämä pelleily, ei ikinä enää!
Eli nähdään reilun kuukauden kuluttua 12h rogakisassa Luostolla!
Savon Raketti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti