keskiviikko 30. lokakuuta 2013

NUTS – Karhunkierros 80km

NUTS – Karhunkierros 80km ultra trail 18.5.2013


Reissussa mukana tälläkin kertaa voimakolmikko Tarius, Leif Jokmokson ja Savon Raketti. Tässä Savon Raketin näkemyksiä ja kokemuksia.


Valmistautuminen

Ei ollut ihan parhaat lähtökohdat tällä kertaa kisaan. 2 viikon takaisen 12h Salpaus-rogan jälkeen palautuminen ei ollut ihan täydellistä, ja 3 vrk ennen starttia sairastettu vatsatauti vaati veronsa.
Toisaalta olisi jäänyt harmittamaan jos olisi jäänyt kotiin toipumaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen se olisi ollut ehdottomasti viisas ratkaisu. Niin rankaksi kävi taivallus jo 30km kohdalla, kun ongelmat alkoivat, mutta läpi tuli vedettyä. Hieno tunne tietysti päästä läpi vaikeuksista huolimatta.

On the road

Perjantaina hypättiin Tariuksen kanssa autoon puolen päivän jälkeen, pastaa massut täynnä valmiina ajelemaan 500km kohti Rukaa. Perillä odotti jo Leif, viisaana ja suotuisamman asuinpaikan avustamana sinivalkoisin siivin paikalle saapuneena. Savosta ei ollut toivoakaan päästä helposti perille, oma auto oli ainoa vaihtoehto. klo 19 pintaan saavuimme siis Rukahoviin ja painelimme hotellin ravintolaan viimeiselle ehtoolliselle (pastaa, tietysti) ja hiomaan viime hetken taktiikat kuntoon. Jo etukäteen oli ollut puhetta, että Leifin kanssa mentäisiin yhtä matkaa ja Tarius tekisi omaa rauhallista suoritustaan. Illan viimeiseksi puhteeksi tuli sitten vatsataudin jälkiseuraamuksina vielä väännettyä ripulit, tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt todeta, että ei kiitos… mutta kun täällä jo oltiin niin mikäpä hullun pitäisi pois hullun touhuista…

Kisa-aamu

Lauantaiaamuna herätys klo 5.20 ja etukäteen ruinatulle ”early bird” aamupalalle hotellin ravintolaan. Leipää, juustoa ja mehua naamariin ja kamat niskaan. Varuisteina vanhat tutut speedcrossit, lyhkät kalsarit, shortsipituuteen katkaistut Aries-suunnistushousut, tekninen t-paita ja buffi. Garmin Fenix ranteeseen tallentamaan reittiä ja uutena kokeiluna näin pitkään koitokseen Gococon kompressiosukat. Haltin reppu selkään, jossa pakolliset EA-kamat ja muut tilpehöörit, patukkaa ja geeliä, juomapussissa 2l kolaa ja Sqeezyn jauhetta. 6.30 hotellin edestä tuli noutokyyti lähtöpaikalle Hautajärvelle, jossa tapasimme muut kisaajat ja ystävälliset kisajärkkärit. Siellä jaettiin vielä numerolaput hienoine kiinnikkeineen ja gps-träkkerit.

Startti ja 1 etappi, Hautajärvi 0km - Oulangan luontokeskus 28km.

klo 8.00 hieman hiljaisesti joku totesi että kello on kahdeksan ja saa mennä, mukavan leppoisasti alkoi matkan teko. Alusta asti joukko jakaantui ryhmiin, jotka säilyivät maaliin asti. Me PiPolaiset noudatimme omaa taktiikkaamme, kuitenkin lähes yhdessä taivaltaen. Alku oli tasaista, polku helppoa ja joutuisaa juosta. Myös järjestäjien ”takavarmistaja”  hölkötteli seurassamme lähes koko etapin. Matkalla ehti katsella maisemiakin, ”rupakiveä” ihailtiin jokipenkan päältä kaukaa, ei viitsinyt kiivetä lähemmäksi katsomaan. Luontokeskukselle saavuttiin n. klo 12.30, varsinaista aikataulua meillä Leifin kanssa ei ollut, mutta suunnilleen tämän verran olimme arvelleet etappiin kuluvan. Perillä odotti ensimmäinen ”drop bag”, varustekassi, jonka sai itse pakata omaa huoltoa varten ja järjestäjät kuljettivat paikalle. Juomapussi tuli täytettyä ja sipsipussista tunkaisin muutaman suuhun. Tässä vaiheessa tuli ensimmäiset oireet tulevasta…sipsit juuttuivat suuhun mössöksi ja oli vaikea niellä alas niitä. Noo, ajattelin että jos ei maistu, niin ei maistu. Reppu selkään ja matka jatkukoon. Mukaan tarttui tässä vaiheessa myös kävelysauvat, joita arvoin pitkään kumpaan huoltopistereppuun ne laitan, onneksi tähän ensimmäiseen, koska niistä oli iso apu myös tasaisemmilla pätkillä huonon olon vuoksi.

2. etappi, Oulangan luontokeskus 28km – Myllykoski ekopiste 58km

Tästä ne vaikeudet sitten alkoivat, melkein heti liikkeelle lähdön jälkeen alkoi tuntua painetta vatsassa, eväät juuttuivat vatsaan, mikään ei imeytynyt eteenpäin. Tahti hidastui huonon olon siivittämäksi kävelyksi. Myös 24 asteen lämpötila ja auringon paahde teki varmaan oman osansa. Järjestäjien takamies käppäili uskollisesti kanssamme ja ehdotteli minulle jo takaisin luontokeskukselle kääntymistä, mutta eihän nyt keskeyttäminen tullut kysymykseenkään, jalatkin vielä liikkuivat eteenpäin. Mutta tältä uskolliselta seuralaiselta löytyi myös se korvaamaton ensiapu, joka koitui retkeni pelastukseksi. Suolatabletit. Aluksi 2 kpl 500mg suolatabua naamariin veden kanssa ja matka jatkui. kohta 4 lisää ja runsaasti vettä. Aika nopeasti olo koheni ja kykeni taas jatkamaan hölköttelyä. Tässä vaiheessa Tarius oli karannut jo kauas, mutta oloni kohennuttua saimme Tariuksenkin uudelleen näkyviin Kitkajoen rantaan saavuttuamme. Tässä vaiheessa reittiä oli onneksi hieman parempi olotila, niin kykeni nauttimaan reitin parhaista maisemista. Seuraavalle etappipaikalle saavuimme joskus klo 19 jälkeen, reilun tunnin cutoff-ajasta jäljessä. Tässä vaiheessa salaa jo toivoin että cutoff toimii ja meidät liputetaan ulos. Mutta kilpailun jury oli kokoontunut ja päättänyt antaa meidän jatkaa. Tarius saapui tässä vaiheessa n. 5 minuuttia perässämme taukopaikalle. Takavarmistaja ilmoitti tässä vaiheessa, ettei enää tule varmistamaan menoamme, joten päädyimme jatkamaan matkaa turvallisuussyistä yhdessä kaikki kolme. Tässä vaiheessa täytin juomapussin vedellä ja juomajauheella, toivoen, että saisin edes pelkän jauheen avulla suoloja koneeseen.

3. etappi Myllykoski ekopiste 58km – Ruka 80km

Rauhalliseen tahtiin lähdimme reipasta kävelyvauhtia etenemään kohti Rukaa. Aika nopeasti huomasin, että juomapussin sisältökään ei uppoa, kaikki jäi vatsaan vellomaan. Onneksi mukaan tarttui ensiavuksi kasa suolatabuja, niiden avulla sain sentään veden imeytymään. Viimeinen etappi oli lähinnä eteenpäin raahustamista, mistään nautinnosta ei voinut puhuakaan. Hieman ennen Kumpuvaaraa sain mukavan puhelinsoiton järjestäjiltä, kyselivät että haluammeko heidän järjestävän hotelliin meille ruokaa, keittiö kun oli menossa kiinni. Olimme jo huomioineet asian ja varanneet itse ruokaa huoneeseen, joten kiitin kauniisti huolenpidosta, ja ruokaa ei tarvinnut järjestää.  Jälleen kerran yksi osoitus uskomattomasta kisaorganisaation huolenpidosta! Kumpuvaara ja Konttainen meni vielä ihan kivasti ylös ja alas, mutta Valtavaara alkoi olla jo yhtä tuskaa. Ehkä enemmälti henkisestikin, maali oli jo sen verran lähellä, että alkoi olla jo odotuksia taivalluksen päättymisestä. Tosin Valtavaara oli myös teknisesti kaikkein vaativin ja rankin osuus koko reitillä. Siitäkin sitten selvittiin ja jäljellä oli enää Rukan ylitys ja maali. Maalissakin meitä oltiin vielä vastassa, vaikka oltiin 1h46min myöhässä määräajasta. Kokonaisaika siis reitillä 17h46min.

Jälkipeli

2 tuntia sain nukuttua aamuyöstä, hotelliaamupalalla sain alas tuoremehua ja vähäisiä suupaloja leikkeleitä, edelleenkään ei mikään isompi uponnut. Vasta automatkalla n. 14 tuntia kisan jälkeen sain syötyä hieman tuhdimmin. Olin jo tehnyt päätöksen kisan jälkeen, että nyt riittää tämä pelleily, ei ikinä enää! Eli nähdään reilun kuukauden kuluttua 12h rogakisassa Luostolla!

Savon Raketti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti